the loneliness of the long distance runner

oon iha yssin kotona, hurrjaa :oen ees muista millo oisin viimeks ollu yötä yksin. tossa grillasin justiin 3 grillitassua, sainpa rillattua vaikka oli muka aluks niin hankalaa :D vitti ko otin jotai ihme hiiliä jotka ei ottanu mitenkää syttyäkseen mutta kait ne sitte sytty kuiteski. mitä ny paikoittain oli tassut raakoja mutta se oli vissii sit mun malttamattomuuden ansiota. mitäpä tässä muuta, viikon päästä kouluun. eikä vois rehellisesti sanottuna vähemmpää kiinnostaa. noo vaa se ei liene ylläripylläri. pitkästä aikaa oikeastaan tein tänään jotain reaalin eteen, tein nääs muutaman biologiatehtävän, oli ihan virkistävää (?!).yksin on inhottavaa nukkua. siis ihan yksin, koko talossa. sitä alkaa ajatteleen kaikkea hurjaa ja peloittavaa :} mutta onneks ei oo talvi ni ois iha pimmeetä. taijan olla pelkuri ja paranoidinen pahimmasta päästä ko pelotti jo rillata tos pihallaki :D kuulu ihme naksumista kuistilta ja olin jo huutamassa että "elä tuu lähemmäs, mulla on tulikuuma rautajuttu täs kädessä enkä yhtää epäröi läimästä sua tällä" mutta onneksi ei tarvinnu huutaa kuitenkaa, oisin varmaa revenny viimestää siinä vaiheessa ja USKOTTAVUUS KÄRSIS :Dpitäsköhä taas mennä syömään ko ei oo muutakaa tekemistä :D tai ois vaa ei jaksa. meikä on syöny iha mielettömiä määriä viime päivinä, syytän siitä niitä saksalaisia, porukat on ottanu oikee tosissaa sen että tarjotaa parasta, vitti meillä on jääkaappi täyempi ko koskaa ja tulvillaa kaikkee jännää. ja pikku-laura on iha innossaan, ruokaa<3<3 :D sen oon kyllä näkönenki. vaa ei se oo nii justiin, eihän?